Lunta, lunta ja lisää lunta

Lunta alkaa olla jälleen yhtä paljon kuin viime talvenakin. Monen melkein lumettoman talven jälkeen tämä on todella ihmeellistä. Itse kyllä nautin kunnon talvesta. Tilanne olisi varmaan toisenlainen jos joutuisin tekemään lumitöitä päivittäin tai ehkä parikin kertaa päivässä. Mutta kun asuu kerrostalossa niin siitäkään ei tarvitse huolehtia vaan kaupungin miehet hoitavat asian.

Kaiken lumisateen keskellä olen kuitenkin alkanut haaveilla ensi kesästä mökillä. Löysin kirjastosta aivan ihanan kirjan; Pieniä puutarhaunelmia. Siinä esitellään kymmenen siirtolapuutarhamökkiä. Kirja on kuin pieniä tunnelmapaloja täynnä ruoka-ohjeineen ja kuvineen. Kumpa tulisi äkkiä kesä.

Lainasin myös lähes 600 sivun paksuisen opuksen Kukoistava kotipuutarha, josta luulisi saavan monia ideoita oman puutarhan suunnitteluun.

Sain työkaverilta kiiwin taimia, mutta suurin osa on jo kuihtunut. Toivottavasti edes yksi kestäisin tämän pimeän vuodenajan ja pääsisi keväällä kasvihuoneeseen.

Kokeilin ensimmäistä kertaa Movie Maker ohjelmaa ja tein pienen pätkän viime talven valokuvista. Kuvien laatu ei ole kovin hyvä kun ottaa koko näytön suuruiseksi tuon ruudun. Mutta kertoo se jotain lumimääristä viime talvena. Niin ja se vielä pitää mainita, että ääni tuohon tekeleeseen on otettu Ylen elävän arkiston tehosteäänistä.

Talviunien aika

Viimeinen yö puutarhamökissä on vietetty ja syyssiivous tehty. Vielä on jotain pientä askaretta ennen kuin mökin voi laittaa talviunille. Ainakin harvointia riittää. Kissojen pitää totutella taas sisäkissoiksi. No, valjaissa pääsee kyllä silloin tällöin uloskin.

Vaikka en ole ikinä ollut mikään viherpeukalo, niin kahdessa kesässä olen kyllä jotain oppinut. Ensimmäisenä kesänä tomaatteihin ei tullut edes kukkia, nyt tuli hedelmiäkin. Tosin ne jäivät vihreiksi. Mutta nekään eivät menneet hukkaan vaan tein niistä säilykettä ja paistettuja vihreitä tomaatteja.

Nyt on koko talvi aikaa selata puutarhakirjoja ja tehdä suunnitelmia ensi kesää varten. Luultavasti viimeistään huhtikuussa kaikki vapaa laskutila on täynnä taimipurkkeja. Ja koska ensi kesänä meillä on kasvihuone, niin se antaa entistä enemmän mahdollisuuksia kokeiluihin.

Erikoisia eläinystäviä

Nyt alku syksystä alamme laittamaan pikkuhiljaa mökkiä talvilevolle. Toistaiseksi olemme vielä asustaneet täällä siirtolapuutarha mökissä kun emme millään malta läheä kaupunkiin. Viimeistelemme tämän kesän remonttiprojektia ja minä olen muokannut pihaa. Olemme hankkineet ensi kesää silmällä pitäen kasvihuoneen ja sitä varten pitää tehdä maan kaivuu hommia. Lisäksi olen poistanut ja siirtänyt kasveja jotta pihasta tulisi oman mielen mukainen.

Viime päivinä kaivuu hommissa on ollut kaverina punarinta, luultavasti tämän kesän poikasia. Se tulee todella lähelle eikä tunnu säikkyvän yhtään ihmisiä. Sille tulee sitten juteltuakin välillä ja ihan kuin se muka kuuntelisi kun se kallistelee päätään puolelta toiselle. No heh heh.

Vielä erikoisempi juttu kävi tossa joitakin viikkoja takaperin. Lueskelin aurinkotuolissa köllötellen luultavimmin jotakin dekkaria kun varpaissa alkoi kutittaa ihan kevyesti. Ja kun katsoin mikä kutinan aiheutti, niin kappas vaan. Jalkaterälläni paritteli sudenkorento pariskunta. Eikä ne häiriintynny yhtikäs ollenkaan vaikka kuinka heiluttelin varpaita. Sain otettua kännykällä valokuvankin. Loppujen lopuksi nostin pariskunnan kirjanmerkin avulla pois.

Pakotunneli

Meidän perheeseen kuuluu kaksi kissaa Rosso ja Viivi. Tällä hetkellä (2010) ne ovat kolme vuotiaita eli voisiko sanoa teini-iässä. Siirtolapuutarhassa heillä on oma ulkoilualue, jonka olemme rakentaneet niin, että kissat voivat kulkea ikkunasta sisään ja ulos oman mielensä mukaan aina kun ikkuna on auki. Näin kesällähän se tarkoittaa ympäri vuorokauden.

Eilen koimme varsinaisen jännitysnäytelmän. Mieheni meni noin yhdeksän aikohin aamulla keitttämään aamukahvit ja alkoi kohta kyselemään, että missäs kissat on. Luulin, että ne ovat ulkoiluhäkissä kun eivät kerran olleet alakerrassakaan. Useimpina öinä kissat nukkuvat meidän kanssa yläkerrassa ja heräilevät samoihin aikoihin kuin mekin. Mutta jompi kumpi, luultavasti Rosso, oli saanut varsinaisen älynväläyksen. Häkin verkko menee jonkin verran myös maanpinnan alapuolelle ja lisäksi olemme laittaneet isoja kiviä ympärille. Siitä huolimatta kissat pääsivät karkuun kaivamalla tunnelin verkon alitse.

Viivi löytyi kyllä vielä omalta tontilta. Mutta Rosso viipyi tutkimusmatkoillaan useamman tunnin. Vaikka kuinka tietää, että kyllä kissa löytää takaisin, niin kyllä sitä silti aina miettii ettei vain mitää vakavampaa käy. Kollitappelussa sitä oltiin mitä ilmeisimmin oltu. Muistona on reikä toisessa korvassa.

Sellaista se vapauden kaipuu teettää. Pari iltaa aikaisemmin Rosso oli avannut ikkunan ja lähtenyt sitä kautta metsästysretkelle. Nyt on ikkunat suljettu nippusiteillä. Mitäköhän seuraavaksi.

Huh hellettä!

Ei pitäisi valittaa kun kerrankin riittää hyviä lomasäitä. Mutta kun tuo meidänkin mökki on todella kuuma. Johtunee hyvin pitkälti eristyksen puutteesta. Muutamia öitä olemme nukkuneet alakerrassa, missä on hieman viileämpää. Tosin meidän toinen kissa, Viivi, viihtyi yläkerrassa vaikka se oli kuin huonosti lämmitetty sauna.
Remonttikin oli kolmisen viikkoa pysähdyksissä kun ei kertakaikkiaan jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Pihalla kaikki kasvaa silmissä kun vain jaksaa joka ilta kastella istutukset. Vadelmat vaikuttaa hieman kitukasvuisilta viime vuoteen verrattuna, mutto toisaalta mustaherukat ovat sormenpään kokoisia ja niin hyviä. Sen verran on jo kypsiä, että kun perjantaina tulee ruokavieraita, niin aion jälkiruoaksi tarjota ihanan lihottavaa mustaherukkatuorejuustotorttua.

Kaikki kasvaa silmissä

Vaikka kesä ei ole ollut erityisen aurinkoinen tähän mennessä, niin sen verran lämpöä ja ennen kaikkea sadetta on riittänyt, että kaikki kasvaa silmissä. Tosin kun uskalsin vihdoin ja viimein listuttaa tomaatit ulos, niin seuraavana päivänä tuli vettä taivaalta siihen malliin, että kaikki tomaatin taimet makaa nyt pitkin maan pintaa. Mutta ehkä ne vielä nousevat sieltä. Toivossa on hyvä elää.

Tosin rikkaruohot kasvavat kaikkea muuta nopeammin ja isommaksi. Niitä vastaan taisteleminen tuntuu etukäteen hävityltä taistelulta. Kasvimaaltakaan ei uskalla kitkeä mitään pois ennen kuin on varma, ettei kitke rikkaruohojen sijasta jotakin arvokkaampaa pois. Elämänsä kerrostalossa asuneena kaikki on niin outoa ja uutta opittavaa on joka päivä. Mutta pakko sanoa, että rikkaruohoissakin on jopa ihan kauniita kukkiakin. Joten ei kaikkea ehkä tarvitsekkaan olla kiskomassa pois.

Yksi asia jota olen oppinut melkeimpä vihaamaan on orapihjala-aita. Se on aivan hirveä piikkeineen. Ja kun sen on leikannut sopivan korkuiseksi niin vielä päivien päästä niitä piikkejä löytyy poluilta ja teiltä aidan läheisyydestä ja niitä tarttuu kengän pohjaan tai niin kuin viime kesänä kun olimme leikanneet aidan niin heti seuraavana päivänä ajoin polkupyörällä suoraan piikin päältä ja se oli sen kumin loppu.

Talvella suunnitellaan

Viime talvi oli todellinen kunnon luminen talvi moneen vuoteen. Ainakin täällä etelä rannikolla on talvet viime vuosina olleet harmaita ja vetisiä. Nyt saimme nauttia kunnon talvesta. Puutarhapalstaa kävimme muutaman kerran talvella katsomassa, mutta kuten kuvista näkyy, lunta oli niin paljon, että mökkikin hautautui puoliksi lumen alle. Mutta kun kevätaurinko alkoi lämmittää, niin yllättävän nopeasti lumet sulivat.

Vapun jälkeen pääsimme aloittamaan mökin remontin. Koko talven olimme suunnitelleet miten remotoimme mökkiä ja mitä kaikkea pihalle olisi tehtävä. Koska mökin lattia oli todella kylmä, niin lattiaeristeiden saamiseki nostimme mökkiä noin 20 senttiä. Kaikki meni muuten hyvin, mutta saunan yhdestä nurkasta löytyi kosteusvaurioita. Toisaalta kun ne löytyivät jo nyt, korjauskustannukset eivät nouse korkeiksi. Asuintilojen pinnat on nyt uusittu ja edessä on vielä saunan korjaus.

Pihakin alkaa pikkuhiljaa muuttua mieleiseksi. Muutamia mieleisiä perennoja on hankittu ja yritetty kylvää kesäkukkien siemeniä. Mutta siemenet ovat ainakin osittain menneet talitintin nokkaan. Niin nätisti se tepasteli tulppaanien seassa ja nokki maata. Sen sijaan hyötykasvit ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin. Kylvin tänä vuonna herneitä, papuja, porkkanoita, punajuuria, kesäkurpitsaa, sipulia, perunaa ja tilliä sekä salaatteja. Tomaatteja en ole vielä uskaltanut viedä ulos, kun toukokuun helteitä lukuunottamatta on ollut aika viileää ja viime päivinä erityisen tuulista.

Tästä kaikki alkoi

Toukokuussa 2009 teimme kaupat siirtolapuutarhamökistä Kotkan Langinkosken ryhmäpuutarhan mökistä ja palstasta numero 22. Olimme käyneet katsomassa muutamaa muutakin mökkiä. Parhaiten jäi mieleen Korelan puolella yksi mökki. Sitä mökkiä pystyi heiluttelemaan pelkästään hiukan niiailemalla keskellä lattiaa.

Ensimmäinen kesä meni lähinnä ihmetellessä mitä kaikkea sieltä maasta nousee ylös. Aina kerrostalossa asuneena kaikki oli uutta ja kiinnostavaa. Kaikkien kukkien nimiä en tiedä vieläkään. Marjoja tuli todella paljon, sukulaisille jaettavaksikin ja pakkanen täyteen. Sieltä sitä sitten pitkin talvea on saanut nauttia omista marjoista. Vasta viikko takaperin syötiin viimeiset vadelmat.

Ensimmäisinä töinä teimme kissoille ulkoiluhäkin minne ne pääsevät ikkunasta silloin kun haluavat. Alueella pyörii tosin ainakin yksi mökkiläisten kissa vapaana. Tämän harmaan herran nimi on Pablo. Aluksi meidän Rosso ja Viivi eivät ollenkaan tykänneet kun vieras kissa kävi heitä tuijottelemassa. Mutta loppukesästä meno oli jo näin välitöntä.